Maastopyöräilyn täyteinen viikko vierähti jälleen Utsjoella. Utsjoelle siirryin suoraan Leviltä, jossa viime viikonloppuna ajettiin Levi24-pyöräkilpailu aurinkoisessa säässä. Ajoin hyväntekeväisyyssarjan voittaneessa joukkueessa, joten pohjoisen reissua varten oli lämmitelty kunnolla. Linkin takaa voit katsoa yhden kierroksistani. Heti sunnuntaina kävin ajamassa kylän lähistön poluilla ja kapusin Pikku-Ailikkaalle. Levi24 ei tuntunut jaloissa, joten uskalsin suunnitella jo seuraavalle päivälle pitempää tutkimusretkeä Kaldoaiviin. Seuraavana päivänä ilma vaikutta suosiolliselta ja iltapäivällä lähdin Njallavaarasta kohti Njuohgarggua. Njuohkarjärven seudulla poikkesin totutulta uralta ja lähdin seuraamaan Kaldoaivin halkaisevaa sähkölinjaa. Linjalla on havaittavissa oleva työkoneiden maastoura, jota pystyy ihan hyvin kulkemaan pyörälläkin. Parin kilometrin verran Njuohkarjärven eteläpäästä katsottuna ura on vaikeakulkuista ja tunkkaamaan joutuu useampaan otteeseen. Vajaa kilometri ennen Vetsijokea maastoura poikkeaa linjalta kohti etelää ja ilmeisesti helpompaa Vetsijoen ylityspaikkaa. Muutama vuosi sitten tulin samaiseen paikkaan Annivaaran suunnasta ja silloin katsoin, että toisella puolella jokea jatkuu ura, joka joskus täytyy käydä tarkistamassa. Koska linjaa pystyy kulkemaan ilman suurempia ongelmia, niin se mahdollistaa Kaldoaivissakin pitkän rengasreitin toteuttamisen. Rengasreitin lähtöpaikkana voi pitää vaikka Utsjoen Ailikasta ja ajettavaa kertyy ainakin 140 km. Reitti on ajettavissa esimerkiksi Ailikas-Vetsijoki-Njuohkarjärvi-Várdoaivi-Njuohkarjärvi-Alla Gálddoaivi-Riekkojärvet-Skalluvaara-Ailikas. Rengasreitti siis kiertää Utsjoen Ailikkaan reiteillä, Njuohgarggun reitillä, Kaldoaivin reitillä ja Riekkojärvien reitillä. Oli mukava löytää uutta ajettavaa ja nähdä tuttuja maisemia hieman eri suunnasta. Sää vain teki tepposet kevyellä varustuksella tunturiin lähteneelle. Menomatkalla idästä puhaltava tuuli piti huolen siitä, että kovin lämmin ei päässyt tulemaan missään vaiheessa ja tunnin mittainen sadekuuro saavutti Njuohkarjärven lähellä. Kevyt sadetakki päästi veden sisään alle puolessa tunnissa ja liikkeellä oli pakko pysyä koko ajan, että pysyi edes hieman lämpimänä. Lopulta sade lakkasi ja tuuli kuivatti kastuneet vaatteet. Vetsijoen rannalla pidin pienen evästauon ja lähdin takaisin kohti Njallavaaraa. Tuuli oli kääntynyt suoraan vastaiseksi. Ennen Njuohkarjärveä sade alkoi uudelleen ja mökkikylään saapuessani vaatteet olivat jo märät. Pidin taukoa yhden mökin terassilla, mutta kovin kauaa ei pystynyt olla paikoillaan, kun kylmä hiipi kroppaan. Matkaa autolle olisi vielä 20 km, kylmä vastatuuli ja vesisade. Päätin ajaa tuon tuttuakin tutumman osuuden ilman turhia pysähtelemisiä, kun koko matkalla ei juuri ole puita tai muutakaan suojaa. Lopulta autolle saapuessani olin jo niin kohmeessa, että auton ovien aukaiseminen ja pyörän pakkaaminen oli uroteko. Auton lämpömittarin mukaan lämmintä oli viisi astetta, mutta pohjoistuuli ja sade tekivät ilmasta hyytävän. Reissulle tuli matkaa yhteensä 64 km. Toinen uusille poluille vienyt reissu suuntautui Norjaan ja Karlebotniin. Kävin arvioimassa Inarinpolun sopivuutta pyöräilyyn. Ajoin reittiä vain 12 km suuntaansa ja lähes koko matka oli mönkijäuraa. Njidggujávrille saakka on ajettu paljon mönkijöillä ja reitti on kulunutta uraa. Järven kohdalla reitti nousee ylemmäksi tunturiin ja vaihtuu hetkeksi singleträkiksi, kunnes järveltä tuleva mönkijäura yhdistyy siihen. Tästä eteenpäin ura kulkee pienipiirteisessä maastossa hallamittarin tuhoamassa koivumetsässä. Paljon harjuja ja kumpareita, ajoittain kivikkoa, useita jänkiä, muutamia puroja, tunkkausta ja jumppaamista...ei silti mitään mahdotonta ajettavaa. Maasto on samanlaista kuin Tana Brun ja Varangerbotnin välillä. Tällaisena reitin maasto vaikutti jatkuvan niin kauas kuin pystyi näkemään. Reitin vaeltaneen mukaan mönkijäuran loppuessa polkua on hankalampi havaita ja maasto voi olla vaikeaa pyöräillä. Lisäksi reitillä on paljon joenylityksiä, jänkiä yms. hidasteita, joten reitti sopinee vain seikkailua haluavalle, joka on valmis taluttamaan pyörää pitkiäkin matkoja. Suomen puolella reitti on selkeämpää ja hieman enemmän ajettavissa. Polkuun tutustumisen jälkeen oli käytävä vielä ajamassa kallioilla ja Jäämeren rannalla. Inarinpolkua ajaessa pyörän takavaihtajassa oli ongelmia ja pari kertaa jouduin repimään ketjua takapakan ja pinnojen välistä. Vaihteiden säädöllä ei ollut vaikutusta asiaan, mutta onnistuin kuitenkin ajamaan ilman isompaa remonttia takaisin autolle. Seuraavana päivänä sitten tarkistin vaihtajan tarkemmin ja rikkihän se oli. Shimanon XTR vaihtajan hiilikuituinen häkki oli murtunut kahdesta kohtaa ja vaihtajankorvake vääntynyt. Se, missä vaihtaja on rikkoutunut, on vain arvoitus. Hetken aikaa mietin, että oliko reissun ajot siinä, mutta mieleen tuli Norjan Tana Brussa oleva Intersport. Sen valikoimista ei kuitenkaan löytynyt Shimanon 10-vaihtajaa. 9-vaihtajakin olisi käynyt, mutta en ollut valmis maksamaan sellaisesta yli 80 euroa, kun tarve olisi vain muutamalle ajokerralle. Saksalaisten nettikauppojen hintoihin tottuneelle Norjan hinnat ovat aika kovia, mutta toisaalta ne eivät paljoa eroa suomalaisten alan kauppojen hinnoista. Alle 3000 asukkaan kunnan Intersportin pyöräilytarvikkeiden ja -vaatteiden sekä pyörien valikoima on muuten laajempi ja laadukkaampi kuin esimerkiksi Rovaniemen Intersportissa - Rovaniemellä on 20 kertaa enemmän asukkaita.
Reissun pelastaja löytyi onneksi Utsjoen kylältä, kun muistin Alma Arktikan, joka vuokraa maastopyöriä. Sen valikoimista löytyi minulle sopiva 29er etujousitettu Gary Fisher. En aikaisemmin ollutkaan ajanut 29" renkaisella pyörällä pitempiä matkoja, mutta nyt siihen tarjoutui tilaisuus. Vuokrapyörällä kävin ajamassa tutuilla reiteillä, kuten esimerkiksi Utsjoen Ailikkaalla. Olen hieman vierastanut 29" renkaita, mutta ko. pyörään sain heti sopivan ajoasennon ja sillä oli jopa mukava ajaa. Isojen renkaiden rullaavuus voittaa oman 26":n ja jäykkäperä mahdollistaa nopean ajettavuuden erityisesti helpoissa ylämäissä ja hiekkateillä. Täysjousitettuun pyörään tottuneelle jäykkäperä vaati vain uusien ajolinjojen hakemisen. Mutakohdatkin tuntui pääsevän helpommin isolla renkaalla. Tällä hetkellä yrityksellä on kolme vuokrapyörää - S-, M- ja L-kokoa. Ensi kaudelle yrittäjillä on tarkoitus kasvattaa valikoimaa laadukkailla fatbikeillä ja samalla aloittaa opastettujen maastopyöräretkien järjestäminen. Retkiin voi yhdistää myös kalastusta ja melomista. Mielestäni on hyvä asia, että Utsjoen kesämatkailuun tulee jotain uutta tarjontaa Tenon ja lohen rinnalle. Tutustu Alma Arktikan nykyiseen vuokrapyörävalikoimaan.
0 Comments
Leave a Reply. |
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|