NÄÄTÄMÖ-PULMANKIJÄRVI
Selostus on jaettu kahteen osaan: Näätämöstä Saamenpolkua Rousajärvelle ja siitä Huikkimajoelle noin 34 km. Loppumatka Sevettijärvi-Pulmankijärvi vaellusreittiä noin 39 km.
Näätämöstä Huikkimajoelle Merkitty reitti, Saamenpolku, alkaa Näätämöstä pohjoiseen reippaalla nousulla Palovaaran aukealle kallioiselle laelle. Vaellusreitti erkanee mastolle vievästä tiestä hetkeksi, mutta tietä pitkin kannattaa kulkea mönkijäurien alkuun. Palovaaralla on varaa valita vaellusreitin ja usean rinnakkaisen mönkijäuran väliltä. Myötämäen alkaessa voi valita 136.6-lammelle vievän retkeilyreitin, mutta mönkijäuraa on helpompi kulkea. Loppumatka Näätämöjoelle on mukavaa ajeltavaa, alustana jokisoraa ja hiekkoja. Ennen Näätämöjokea mennään poroaidan portista läpi. Näätämöjoen penkalta aukenee joelle mukavat näkymät ja pian riippusiltakin tulee näkyviin. Sillan pielessä on tarjolla tulipaikkana "puolikota", polttopuita ja puucee. |
Näätämöjoen ylityksen jälkeen ajellaan n. 2,5 km seuraavalle riippusillalle, Kallojoen ylitykseen. Alussa on lyhyt hankala osuus, mutta muuten ajettavaa. Parit lahot ja liukkaat pitkokset kannattaa ottaa varovasti. Kallojoelta reitti jatkuu mönkijäurana tasaista mukavaa hiekkakangasta 2,5 km Suopumaojalle asti. Polku on paikoin hyvin teknistä ja kivikkoista ja toisinaan ajamista haittaavat mättäiköt ja pehmeiköt. Vaatii aktiivista ajamista ja se on painavan repun kanssa ajoittain hankalaa. Vastapainoksi tarjolla on mukaviakin pätkiä ja maisemia sekä erämaan rauhaa.
Suopumaojan jälkeen mönkijät suuntaavaat muualle ja reitti jatkuu singletrackina. Suopumaojalta seuraavalle laavulle, Paikoinlammelle, on kuutisen kilometriä. Reitin hankaluudesta kertoo, että aikaa tuohon kuluu noin tunti eli eteneminen ei ole paljoakaan kävelyä nopeampaa. Ilman painavaa reppua moni tunkattu paikka olisi kuitenkin ajettavissa. Suopumavaaralta lasku 85.0 –lammelle tuntuu suorastaan vaarallisen jyrkältä. Viimeiset pari kilometriä ennen taukopaikkaa ovat jo hyvinkin hankalia, lähinnä taluttelua. Välillä toivoo, että jalassa olisi jotain muuta kuin pyöräilykengät.
Paikoinlammelta on reilut pari kilometriä Savuslammelle, jossa järven luusuasta kahlataan nimetön (Harrijoki? Soavveljohka?) joki ylitse. Kiertelemällä voi löytyä myös kiveltä kivelle -reitti. Vettä kahlauksessa oli maksimissaan noin polveen. Maalitäplillä on osoitettu ilmeisesti optimaalinen reitti. Kahluupaikasta on Rousajärven autiotuvalle kymmenkunta kilometriä. Nimettömälle vaaralle on rankka nousu, mutta sitten helpottaa. Maisematkin palkitsevat kulkijan. Polku edellyttää aktiivista ajamista ja aktiivista tunkkaamista. Čakčaluoppal-järven jälkeen pääsee hetken ajelemaan yhtäjaksoisemmin hiekkaharjanteita pitkin melkein alemmalle Taimenlammelle asti. Villavaaran eteläpuolisessa laaksossa polku kulkee kartasta poiketen aivan Taimenlammen rannassa. Välillä ajettavana, välillä ei. Vaarojen välisen solan jälkeen polku jatkuu myötämäkenä ja mukavan ajettavana. On ihan nopeaakin polkua vaikka sisältää pari pehmeää ja mättäistä suo-osuutta.
Rousajärvi-Huikkimajoki –välistä ei ole paljoakaan iloista kerrottavaa. Parasta on muikeat näköalat Rousajärvelle siltä länsipuoliselta nimettömältä vaaralta. Saamenpolku jatkuu Iisakkijärvelle, mutta myös tämä suunta on merkitty puupaaluin. Vaaralta polku laskeutuu kallioiseen laaksoon. Kallioharjanteita, soita, mättäitä. Kävelymoodi jää helposti päälle, kun ajo on katkonaista. Melko tarkkaan kuuden kilometrin matkaan meni melkein puolitoista tuntia. Montaakaan kampikierrosta ei tullut polkaistua tuolla välillä. Ilman reppua olisi ajettavaa ollut hieman enemmän. Jälkeenpäin ajateltuna ajelisin ehkä Rousajärveltä Iisakkijärven suuntaan Sevetti-Pulmanki -reitille, enkä suoraan Huikkimajoelle. Kaiken kaikkiaan kiva, mutta työläs osuus!
Matkaa Näätämöstä Huikkimajoen autiotuvalle kertyy noin 34 km. Tästä eteenpäin reittiselostus löytyy kuvien ja reitin gpx-jäljen alapuolelta.
Suopumaojan jälkeen mönkijät suuntaavaat muualle ja reitti jatkuu singletrackina. Suopumaojalta seuraavalle laavulle, Paikoinlammelle, on kuutisen kilometriä. Reitin hankaluudesta kertoo, että aikaa tuohon kuluu noin tunti eli eteneminen ei ole paljoakaan kävelyä nopeampaa. Ilman painavaa reppua moni tunkattu paikka olisi kuitenkin ajettavissa. Suopumavaaralta lasku 85.0 –lammelle tuntuu suorastaan vaarallisen jyrkältä. Viimeiset pari kilometriä ennen taukopaikkaa ovat jo hyvinkin hankalia, lähinnä taluttelua. Välillä toivoo, että jalassa olisi jotain muuta kuin pyöräilykengät.
Paikoinlammelta on reilut pari kilometriä Savuslammelle, jossa järven luusuasta kahlataan nimetön (Harrijoki? Soavveljohka?) joki ylitse. Kiertelemällä voi löytyä myös kiveltä kivelle -reitti. Vettä kahlauksessa oli maksimissaan noin polveen. Maalitäplillä on osoitettu ilmeisesti optimaalinen reitti. Kahluupaikasta on Rousajärven autiotuvalle kymmenkunta kilometriä. Nimettömälle vaaralle on rankka nousu, mutta sitten helpottaa. Maisematkin palkitsevat kulkijan. Polku edellyttää aktiivista ajamista ja aktiivista tunkkaamista. Čakčaluoppal-järven jälkeen pääsee hetken ajelemaan yhtäjaksoisemmin hiekkaharjanteita pitkin melkein alemmalle Taimenlammelle asti. Villavaaran eteläpuolisessa laaksossa polku kulkee kartasta poiketen aivan Taimenlammen rannassa. Välillä ajettavana, välillä ei. Vaarojen välisen solan jälkeen polku jatkuu myötämäkenä ja mukavan ajettavana. On ihan nopeaakin polkua vaikka sisältää pari pehmeää ja mättäistä suo-osuutta.
Rousajärvi-Huikkimajoki –välistä ei ole paljoakaan iloista kerrottavaa. Parasta on muikeat näköalat Rousajärvelle siltä länsipuoliselta nimettömältä vaaralta. Saamenpolku jatkuu Iisakkijärvelle, mutta myös tämä suunta on merkitty puupaaluin. Vaaralta polku laskeutuu kallioiseen laaksoon. Kallioharjanteita, soita, mättäitä. Kävelymoodi jää helposti päälle, kun ajo on katkonaista. Melko tarkkaan kuuden kilometrin matkaan meni melkein puolitoista tuntia. Montaakaan kampikierrosta ei tullut polkaistua tuolla välillä. Ilman reppua olisi ajettavaa ollut hieman enemmän. Jälkeenpäin ajateltuna ajelisin ehkä Rousajärveltä Iisakkijärven suuntaan Sevetti-Pulmanki -reitille, enkä suoraan Huikkimajoelle. Kaiken kaikkiaan kiva, mutta työläs osuus!
Matkaa Näätämöstä Huikkimajoen autiotuvalle kertyy noin 34 km. Tästä eteenpäin reittiselostus löytyy kuvien ja reitin gpx-jäljen alapuolelta.
Kuvia Näätämö-Huikkimajoki väliltä heinäkuulta 2015
Lataa reitti gps-laitteelle alla olevasta linkistä
|
Huom, ladattava jälki on reissun alkuperäinen gpx!
|
Huikkimajoelta Pulmankijärvelle (välin voit lukea myös Kare Eskolan kirjoittamana Sevettijärvi-Pulmankijärvi -sivulta)
Huikkimajoen autiotuvan jälkeen on ajettavaa polkua - toki höystettynä muutamilla kivikoilla, soilla, tunkkausnousuilla ja sen sellaisilla. Noin tunti kuluu aikaa kuuteen kilometriin autiotuvalta Gisttatbeljohkan ja Silisjoen kahlauksiin, joista voi toisinaan päästä yli myös kiveltä kivelle. Čarasskaidin poroaidalle on melko perussettiä, välillä ajellaan ja välillä tunkataan. Suot voivat olla täynnä vettä ja paikoin hankalia. Kannattaa asennoitua siihen, että kengät ja sukat ovat koko ajan märkinä, niin ylitykset ovat helpompia.
Vaaralta laskeudutaan märän suoalueen laitaan ja merkitty reitti osoittaa suoraan läpi. Turvevelliä voi olla polveen saakka, mutta alla on kova pohja. Normaalina kuivana kesänä jänkä upottaa varmaan ainoastaan kengänmitan ja läpi voisi ajaakin. Pian tullaan Tsaarajärven tuvalle, Huikkimajoelta matkaa on kertynyt kaksitoista kilometriä ja aikaa kulunut kaksi ja puoli tuntia.
Tsaarajärveltä Tsuomasjärven tuvalle ajellessa on ihan perussettiä - välillä herkkua, välillä teknistä singleträkkiä ja välillä tunkataan. Čaroaivin nousun jälkeen kivoja maisemia. Tsaara-Tsuomas –väliin kului aikaa vajaa parituntinen ja matkaa on sellaiset 11,5 km. Tuvalta lähdettyä kahlataan parissa ärsyttävässä suossa ennen kuin päästään tunkkaamaan Čuomasvárrin rinnettä. Maisemat kuitenkin palkitsevat jälleen kerran ja lasku 204.7 –järvelle on mainio.
Mivttečohkkan rinne on tunkattava ylös ja alhaalla odottaa Miutijoki. Joen rannassa vähän matkaa polulta on Miutijoen porokämppä. Miutijoelta reitti jatkuu jonkin matkaa rytmillä tunkkaus ylös, lasku alas, kahlaus suossa, tunkkaus ylös jne. Ja vieläpä tylsästi rajalla kulkevan poroaidan vierellä. Nousut ovat kipakoita, etenkin Urroaiville, josta alkaa pidempi alamäkivoittoinen osuus. Pari upottavaa ja jopa vaarallisen tuntuista jänkää sekä pari tunkattavaa nousua, kunnes tullaan Buollánvárrilta alkavaan pitkään laskuun Pulmankijoelle. Tsuomasjärveltä matkaa kertyy n. 15 km ja aikaa oli kulunut varttia vaille kolme tuntia. Matkaa Huikkimajoki-Pulmankijärvi välillä kertyy noin 39 km.
Kaiken kaikkiaan väli on työläs ja jälkeenpäinkin ajateltuna jotkin suot jopa vaarallisia. Pitää todella tykätä hommasta -siis fillarin raahaamisesta- mikäli tuonne Pulmanki-Sevettijärvi/Näätämö –retitille aikoo. Ei ole aivan samanlaista leppoisaa vihellellen kädet taskussa ajelua kuin mönkijäreitit tunturissa. Ehdottoman kiinnostavaa kyllä.
Reittiselostuksen on kirjoittanut ja kuvannut Jukka Ojalainen. Lue Jukan maastopyörävaelluksesta hänen blogistaan.
Huikkimajoen autiotuvan jälkeen on ajettavaa polkua - toki höystettynä muutamilla kivikoilla, soilla, tunkkausnousuilla ja sen sellaisilla. Noin tunti kuluu aikaa kuuteen kilometriin autiotuvalta Gisttatbeljohkan ja Silisjoen kahlauksiin, joista voi toisinaan päästä yli myös kiveltä kivelle. Čarasskaidin poroaidalle on melko perussettiä, välillä ajellaan ja välillä tunkataan. Suot voivat olla täynnä vettä ja paikoin hankalia. Kannattaa asennoitua siihen, että kengät ja sukat ovat koko ajan märkinä, niin ylitykset ovat helpompia.
Vaaralta laskeudutaan märän suoalueen laitaan ja merkitty reitti osoittaa suoraan läpi. Turvevelliä voi olla polveen saakka, mutta alla on kova pohja. Normaalina kuivana kesänä jänkä upottaa varmaan ainoastaan kengänmitan ja läpi voisi ajaakin. Pian tullaan Tsaarajärven tuvalle, Huikkimajoelta matkaa on kertynyt kaksitoista kilometriä ja aikaa kulunut kaksi ja puoli tuntia.
Tsaarajärveltä Tsuomasjärven tuvalle ajellessa on ihan perussettiä - välillä herkkua, välillä teknistä singleträkkiä ja välillä tunkataan. Čaroaivin nousun jälkeen kivoja maisemia. Tsaara-Tsuomas –väliin kului aikaa vajaa parituntinen ja matkaa on sellaiset 11,5 km. Tuvalta lähdettyä kahlataan parissa ärsyttävässä suossa ennen kuin päästään tunkkaamaan Čuomasvárrin rinnettä. Maisemat kuitenkin palkitsevat jälleen kerran ja lasku 204.7 –järvelle on mainio.
Mivttečohkkan rinne on tunkattava ylös ja alhaalla odottaa Miutijoki. Joen rannassa vähän matkaa polulta on Miutijoen porokämppä. Miutijoelta reitti jatkuu jonkin matkaa rytmillä tunkkaus ylös, lasku alas, kahlaus suossa, tunkkaus ylös jne. Ja vieläpä tylsästi rajalla kulkevan poroaidan vierellä. Nousut ovat kipakoita, etenkin Urroaiville, josta alkaa pidempi alamäkivoittoinen osuus. Pari upottavaa ja jopa vaarallisen tuntuista jänkää sekä pari tunkattavaa nousua, kunnes tullaan Buollánvárrilta alkavaan pitkään laskuun Pulmankijoelle. Tsuomasjärveltä matkaa kertyy n. 15 km ja aikaa oli kulunut varttia vaille kolme tuntia. Matkaa Huikkimajoki-Pulmankijärvi välillä kertyy noin 39 km.
Kaiken kaikkiaan väli on työläs ja jälkeenpäinkin ajateltuna jotkin suot jopa vaarallisia. Pitää todella tykätä hommasta -siis fillarin raahaamisesta- mikäli tuonne Pulmanki-Sevettijärvi/Näätämö –retitille aikoo. Ei ole aivan samanlaista leppoisaa vihellellen kädet taskussa ajelua kuin mönkijäreitit tunturissa. Ehdottoman kiinnostavaa kyllä.
Reittiselostuksen on kirjoittanut ja kuvannut Jukka Ojalainen. Lue Jukan maastopyörävaelluksesta hänen blogistaan.
Kuvia Huikkimajoki Pulmankijärvi väliltä heinäkuulta 2015
Lataa Sevettijärvi-Pulmankijärvi -reitin gpx alla olevasta linkistä
sevetti-pulmanki.gpx | |
File Size: | 11 kb |
File Type: | gpx |