Utsjoelta lähtiessäni suuntasin autoni Norjan Karasjoen ja Kautokeinon kautta Näkkälään Pöyrisjärvelle menevän maastoautotien alussa olevalle parkkipaikalle. Olin nyt ensimmäistä kertaa menossa Pöyrisjärven hiekoille ja tarkoituksena oli ajaa noin 40 km rengaslenkki Näkkälä - Ainuppivaara - Tohjatajärvi - Pöyrisjärvi - Näkkälä. Näkkälästä otin suunnaksi Ainuppivaaralle menevän mönkijäuran. Reitti kulkee aluksi koivumetsässä pienipiirteisessä maastossa, kunnes nousee Palkisoiville avotunturiin. Seutu muistuttaa vahvasti Kaldoaivin maisemia, vaikka onkin noin 100–200 metriä korkeammalla merenpinnasta. Tässä vaiheessa ura on samanlaista hiekka-kivipohjaa kuin Utsjoen reiteillä. Ainuppivaaralta jatkoin Tohjatajärven itäpuolelle menevälle uralle. Kartoissa reittiä ei tälle osuudelle ole piirrettynä, mutta maastossa ajoin ilman uraa vain parisataa metriä. Tohtajajärven seutu on koivumetsää - tai oikeastaan noilla korkeuksilla olevaa kitukasvuista koivikkoa, mutta ura on helppoa ja melko tasaista ajettavaa. Muotkajärven pohjoispuolella oleva jänkä oli hieman märkä ja jänkää halkovan puron ylitin hyppäämällä. Tämän jälkeen ura kulkee erittäin tasaisessa maastossa aina Seigajoelle saakka, joka piti ylittää kahlaamalla. Maisema muistuttaa tasaisuudellaan ja helppokulkuisuudellaan Kaldoaivissa Vetsijärven seutua, mutta Seigamaraston seudulla maisema muuttuu hiekkasavannimaiseksi, jollaista Kaldoaivista ei ainakaan reittien varrelta löydy. Pöyrisjärven seudulla maisemaa hallitsee hiekka ja korkeat harjut, Buolzzat, jotka ovat kuin Kaldoaivin reitin varrella oleva Gursabunci sekä Vetsijärveltä pohjoiseen suuntautuvat Buolzzat, mutta korkeammat. Pöyrisjärven autiotuvalle mentäessä on kuljettava järvessä olevaa hiekkasärkkää pitkin, jossa vettä oli noin polvenkorkeudelle. Autiotuvalta suuntasin Näkkälään menevää maastoauton uraa, josta poikkesin jonkin matkaa Termisvaaralle päin maisemia katselemaan. Pöyrisjärveltä Näkkälään menevä tie on pääasiassa hiekkaa ja kiveä, ja se kulkee osin pienipiirteisessä maastossa, mutta on kuitenkin melko helppokulkuista. Pahimpiin paikkoihin on myös rakennettu sillat helpottamaan kulkemista. Matkaa ensimmäiselle pyrähdykselleni Pöyrisjärven maastoihin kertyi vajaat 45 km. Alla kartta toteutuneesta reitistä ja muutamia kuvia reissusta.
0 Comments
Pohjoisimmassa Lapissa on tänä kesänä ollut kuivaa ja sen olen myös maastopyöräretkilläni huomannut. Vettä ei ole ollut saatavilla normaaliin tapaan, jolloin veden juontia on joutunut säännöstelemään. Yleensä minulla on päiväreissuilla ollut mukanani vain yksi juomapullo, mutta tänä kesänä olen pisimmillä reissuillani kantanut myös toista juomapulloa repussani. Monet purot ovat käytännössä kuivuneet kokonaan ja jokien vedet ovat matalalla. Tämä on toisaalta myös helpottanut maastossa liikkumista, kun yleensä mutaiset ja märät jängät on pystynyt tänä kesänä ajamaan suoraan ilman kiertelyä. Jokien ylityksetkin ovat helpottuneet, kun virtaus ei ole ollut voimakasta ja pintakiviä on ollut enemmän löydettävissä. Alla olevissa kuvissa on sama puro Kaldoaivin reitin varrelta elokuulta 2013 ja heinäkuulta 2011. Kolmannessa kuvassa on Buksajärven lähde, joka pulppusi vettä kuivuudesta huolimatta. Klikkaa kuvat suuremmiksi. Elokuun reissullani Utsjoelle etsin alueelta myös itselleni uusia reittejä ja polkuja. Kaikista poluista on turha edes mainita, mutta Utsjoen Ailiggaalta (tai Skalluvaarasta) lähteviltä urilta löytyi uuttakin ajettavaa. Vaisjoen ja Vetsijoen välissä olevalla Váisskáidilla on poroaita, jonka länsipuolella on paljon porojen polkuja, joita pitkin on helppo ajaa. Váisskáidille pääsee urien risteyskohdasta sähkölinjaa itään päin seurailevaa uraa. Näitä porojen polkuja ja osin myös helppokulkuista avotunturia ajamalla pystyy kulkemaan Riekkojärvien reitille saakka. Itse ajoin reitin rengaslenkkinä Utsjoen Ailigas - Annivaara - Váisskáidi - (mutka Vetsijoella) - Lohkkejärvi - Skalluvaara - Palopää - Utsjoen Ailigas, josta kuva alla. Utsjoen kylältä siirtymisineen matkaa kertyi yli 50 kilometriä. Tämä reitti on kuitenkin sellainen, että en suosittele liikkumaan alueella syyskuun loppupuolella poroerotusten aikaan. Erotukset alkavat 20.9. Muutamia kuvia elokuulta 2013: Utsjoelle matkustettaessa on hyvä varautua pyöränkorjaus- ja huoltovälineiden, kuten myös vaelluksilla tarvittavien varusteiden osalta mahdollisimman hyvin, koska Utsjoella ei varaosia ole saatavilla. Paikallisista yrityksistä on kesän aikana kyselty ainakin pyörän renkaita. Jos kuitenkin jotain pyöräilyyn tai vaeltamiseen liittyvää jää matkasta tai hajoaa, voi reissun pelastaja löytyä Utsjoelta vajaan 70 km (Nuorgamista 27 km) päästä Norjan puolelta Tana Brusta. Pienestä kylästä löytyy G-Sport niminen urheiluliike, jonka pyöräilyvarusteiden tarjonta on erittäin hyvä ja palvelu epänorjalaiseen tapaan kiitettävää. Hintataso on tiettyjen tuotteiden osalta suunnilleen suomalaisten alan liikkeiden luokkaa - osa kalliimpaa ja osa myös edullisempaa. G-Sportin pyöräilyosastolta löytyy ainakin Craftin, Shimanon, Giron ja Seal Skinzin pyöräilyvaatetusta, Shimanon osia (XT-pakkaa ja -vaihtajaa, vaijereita yms.), Lezynen pumppuja ja työkaluja, Continentalin renkaita ja sisuskumeja, KMC:n ketjuja yms. Valikoimasta moni suomalainen urheiluliike (ja myös pyöräliike) voisi ottaa mallia. Tanan G-Sport sijaitsee Rema 1000 -nimisen ruokakaupan yhteydessä.
|
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|