Suuntasin syyskuun toisella viikolla Utsjoelle ja tarkoituksenani oli käydä ajamassa pari lenkkiä ruskan värittämässä maisemassa. Ensimmäisenä päivänä suuntasin Mieraslompolosta Vetsimukkaan eli ajoin aluksi viisi kilometriä Kaldoaivin reittiä, jonka jälkeen käännyin Ávzegeasláttun kohdalla Riekkojärvien reitille. Puiden lehdet olivat saaneet keltaista väriä, mutta kesän runsaiden vesisateiden takia ruska ei tänä vuonna ole parhaimmillaan. Varsinkin koivujen lehdet ovat täplittyneet monissa paikoissa ruskeiksi. Maaruska oli vielä aluillaan. Ilma oli reissulla erittäin vaihteleva. Lähdettäessä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja oli täysin tyyntä. Pian kuitenkin alkoi tuuleskella ja osuipa kohdalle muutama sadekuurokin. Lämpötila oli alle 10 astetta ja tuuli teki ilmasta viileän. Toisella reissulla otin kohteeksi Nuohkarjärven eli Njuohgarggun reitin sillä erotuksella, että mennessä ajoin ennen Irdoaijärveä oikealle kääntyvää Ivvárvárrin rinteessä kulkevaa uraa pitkin. Kyseistä uraa ei ole kartoissa, enkä ole siitä tainnut mainita tällä sivustollakaan aikaisemmin. Tätä uraa on kuljettu melko vähän ja se suuntautuu järven 223.1 tuntumasta kohti Fárppaloaiveja ja pääuraa. Välillä reitti katoaa lähes kokonaan, mutta puutikkujen avulla pysyy helposti suunnassa. Nyt ilma oli koko päivän suosiollinen, kun oli pääasiassa aivan tyyntä ja poutaa. Pyöräksi valitsin läskipyörän ja se olikin ensimmäinen kerta, kun ajoin kesällä pitemmän tunturilenkin leveillä renkailla. Läskipyörä tekee ajamisesta kyllä todella helppoa, vaikka muutamissa alamäissä tuntui, että täysjoustoon tottuneen sisuskalut menevät uuteen järjestykseen. Täysjäykkä läskipyörä ei ole huono valinta tunturiin suunnattaessa, mutta ehkä joustokeula toisi hieman lisämukavuutta. Itsellä joustokeula ei kuitenkaan mene hankintalistalle, kun läskipyörällä tulee ajettua pääasiassa talvella. Kolmas reissu peruuntui koko päivän jatkuneen vesisateen takia, joten aikaa jäi hyvin pyörän huoltamiseen. Seuraavan päivän kotimatkalla pysähdyin vielä Saariselällä ja kävin mutkan Kulmakurulla. Kulmakurun suunnalla koivut olivat jo pudottaneet lehtensä ja maaruska oli lähes täysin ruskea.
0 Comments
|
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|