Viikolla 39 kävin viikonloppureissun pohjoisessa. Lauantaina olin päättänyt käydä Birkejoen vesiputouksella syömässä eväsleivät oli keli millainen tahansa. Aamulla kylällä oli pikku pakkanen, sumuista ja vähän tuuleskeli, mutta ei satanut vettä, joka oli pääasia. Birkejoen voi tavoittaa sekä Utsjoen kylän suunnalta että Tenontieltä. Itse nousin tällä kertaa tunturiin Tenontieltä ja ilma alhaalla laaksossa oli aurinkoinen. Oli taas mielenkiintoista, kun Utsjoen kylä oli sumun peitossa, niin Tenolaaksossa taivas oli pilvetön. Nousin Baddasta jyrkkää maastouraa ylös tunturiin, jossa sumua alkoikin kerääntyä sakeammin. Silti Rásttigaisan luminen huippu näkyi olevan sumun yläpuolella. Rásttigaisalta ei tänä kesänä sulanut lumet ihan kokonaan ja siitähän se gaisa nimi tuleekin - tunturi, josta ei sula lumet koskaan. Tuuli oli menomatkalla koko ajan vastainen ja ylempänä tunturissa se tuntui kylmältä. Orosoaivi oli kokonaan sumun peitossa ja näkyvyys oli muutamia kymmeniä metrejä. Maisemia ei siis pystynyt ihastelemaan, mutta silti tunturissa ajaminen maistui hyvältä. Orosoaivilta laskeuduttaessa sumu hieman harveni ja tutut Birkejoen maisemat avartuivat eteeni. Tunturista on mahtavaa lasketella alas jokilaaksoon, vaikka sumu olikin tehnyt reitistä hieman liukkaan. Birkejoelle saavuttuani suuntasin suoraan alavirran puolella olevalle vesiputoukselle, jossa otin pakolliset valokuvat ja videot, jonka jälkeen keskityin eväisiin ja maisemiin. Olen vuosien aikana käynyt vesiputouksella monia kertoja, mutta siihen ei varmasti koskaan kyllästy. Mielestäni kyseinen putous on yksi parhaista kohteista Paistunturin erämaassa. Pyörällä putouksen saavuttaa seuraamalla Kuoppilasjärven reitin ohjeistusta. Takaisin autolle palasin samaa reittiä, mutta tällä kertaa sain nautiskella myötätuulesta. Reitti on vaativa ikuisuuksia kestävien nousujen ja kivikkoisuuden takia, joten ihan ekakertalaisen kannattaa valita helpomia maastouria. Sunnuntaina kotimatkalla pysähdyin Saariselällä ja kävin ottamassa tuntumaa Urho Kekkosen kansallispuiston reitteihin, joille pyöräilijät ovat tästä kesästä alkaen päässeet. Ajoin 23 kilometrin rinkulan ja pidin reiteistä paljon. Ensi kesäksi täytyykin suunnitella ainakin muutaman päivän maastopyöräilyreissu kansallispuiston reiteille. Reitit ja maisemat olivat erittäin vaihtelevat. Tänä kesänä olen käynyt ajamassa muun muassa Syötteellä, Hossassa, Pyhä-Luostolla ja nyt UKK-puistossa. Kaikissa paikoissa on oma viehätyksensä, mutta minuun iski parhaiten UKK-puiston reitit! Ajettavaa puistosta ja sen ympäristöstä löytyy satoja kilometrejä, joten siinä riittääkin tutkittavaa tuleville kesille.
Nyt syksyllä julkaisiin Mikko Peltolan ja Mika Wickströmin kirja Peltsin Lapissa, jossa on parin aukeaman juttu minusta ja maastopyöräilystä Utsjoella. On mukavaa, että sivusto on huomattu laajemminkin ja siitä on iloa muillekin kuin vain minulle :) Siitä pukinkonttiin lahjaksi hyvää luettavaa ;) Alla olevassa kuvagalleriassa on kaikki oleellinen.
0 Comments
|
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|