Viime viikonloppuna pääsin käymään vielä kertaalleen Utsjoella tälle syksylle - tai pikemminkin lumettomalle ajalle, kun eiköhän marraskuu yleensä ole jo talvea ainakin Utsjoen korkeudella. Lauantaina (7.11.2015) aamun valjetessa noin yhdeksän aikaan, ilma vaikutti oikein hyvältä maastopyöräilylle. Pikku pakkanen, lähes tyyntä ja maassa lunta alle sentti. Lumikin oli lähinnä kuuraa, joka teki maiseman vaaleaksi. Valoisaa tähän aikaan vuodesta on noin yhdeksästä kolmeen, joten koko päivän mittaista reissua ei voi tehdä ilman kunnollista valaisinta. Niinpä päätinkin ajaa tutun reitin Utsjoen kylältä Junttijoelle, josta tunturiin Oadasanjärvelle menevää mönkijäuraa ja Kuoppilasjärven retkeilyreittiä Johtalanvárrille ja Alaseitikon kautta Utsjoen Mantokosken törmällä meneviä polkuja pitkin takaisin Utsjoen kylälle. Matkaa lenkille kertyi yli 33 km. Viehättävintä tähän vuodenaikaan maastopyöräilyssä on routainen kova maa, jäätyneet kosteikot ja purot, joiden yli voi vain ajaa. Tosin joidenkin purojen jääkerros oli vielä pettävää. Yleensä marraskuussa Utsjoen tuntureilla on jo lunta, mutta tämä vuosi teki siinä poikkeuksen. Joskus olen lokakuun loppupuolella pyöräillyt tunturissa, mutta en koskaan aiemmin marraskuussa. Nyt sekin tuli tehtyä. Sunnuntaina oli tarkoitus myös käydä pieni lenkki, mutta räntäsade sai suunnitelmat muuttumaan. Märkä lumi oli niin tarttuvaa, että maastopyöräily ei enää maistunut. Puoli vuotta täytyy taas haaveilla ja suunnitella seuraavia tunturireissuja pyörällä...oispa läskipyörä, niin pääsisi jo talvella tai viimeistään keväällä kokeilemaan kelkkaurien kestävyyttä :D Alla muutama kuva reissusta. |
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|