Keskiviikko 2. elokuuta 2017 Ajelimme asuntoautolla Kipinästä kohti pohjoista tarkoituksena yöpyä parin vuoden takaisen Kaldoaivin reitin aloituspisteen lähellä Mieraslompolossa ennen odotettua Ifjordin pyörälenkkiä. Suunnitelma oli tankata illalla energiaa ja jatkaa aamulla auton nokka kohti Sirbman kylää. Viimeiset välineiden ja tarvikkeiden huollot ja unta tupaan. Tunnelma oli odottava, sillä tätäkin reissua oli suunniteltu jo talvesta lähtien. Paikat ja maisemat ovat toki tuttuja jo useiden vuosien ajalta, mutta silti se on aina yhtä hienoa tulla ylös pohjoisen tunturimaisemaan. Torstai 3. elokuuta 2017 Aamu avautui pilvipoutaisena ja viileähkönä, eli juuri sopiva maastopyöräilylle. Aamupalan ja tavaroiden pakkauksen jälkeen suunta pohjoiseen. Olimme kympin aikoihin lähtöpisteellä. Pieni Tenonrinteen ylämäkeen nouseva tie Sirbmassa oli helppo löytää ja lähtöpaikalla peltotienristeyksestä löytyi juuri sopiva pieni levike autolle. Löysimme myös infotaulun, jossa oli merkattuna lähialueen lyhyet pyörälenkit (hyviä pieniä päivälenkkejä nuokin). Viimeiset pyörien ja tarvikkeiden laitot sekä kiristykset ja matka saattoi alkaa. Olimme lukeneet, että matkaa Ifjordin tielle, Gurrojohkan parkkikselle olisi linnuntietä rapiat 50 km, ihan tarkkaa tietoa edessä olevasta ei kuitenkaan täysin ollut. Ajatus kuitenkin, että tämä olisi sellainen sopiva päivälenkki. Matka-aikaa oli vaikea arvioida autokuskillemme, joka lupasi tulla Ifjordin ylängölle meitä vastaan ja laittaa leirin pystyyn. Maalissa odottaisi telttasaunan lämpö ja kylmät oluet matkan kunniaksi. Kokemuksemme pohjalta ylängöllä voi tulla eteen mitä vaan, joten arvioimme matka-ajaksi jotain 6-8h väliltä + ruoanlaitot ja mahdolliset kalastukset. Otimme nimittäin virvelit mukaan, sillä tiesimme välillä olevan muutaman ihan kohtuullisen tunturijärven, joita voisi kokeilla. Alkumatkassa oli luvassa nousua, mutta se sujui leppoisasti helppoa mönkijäuraa seuraillen. Olimme suunnitelleet kiertävämme reitin ns länsipuolen uraa seuraten, koska kartalta näytti, että lyhyempi itäinen reitti kiertäisi enemmän ns. vihreiden ja kosteiden alueiden kautta. Matkaa tulisi hieman enemmän (10-15km), mutta reitti näytti menevän ylänköjen kautta. Reittiä oli helppo seurata alussa valiten aina se kuljetuin ura. Alku sujuikin pienestä sivuunajosta (lähestyessä Lavrabanjvarea tulee valita jyrkkään alas lähtevä ura, eikä seurata tunturin kuvetta länteen etenevää uraa, tämän huomasimme noin kilometrin jälkeen) huolimatta nopeasti ja etenimme reilua 10 km/h vauhtia ylämäestä huolimatta. Parin tunnin ajon päästä piti lähettää tekstari autokuskille: ”Nyt etenee, ollaan tultu jo 24 km ja hyvin menee!”. Tämähän hoituu nopeasti, ajattelimme tässä kohdin. Njuorgganjavren länsipuolen ohituksen jälkeen reitti muuttui ylänkönousun jälkeen kiviseksi ja tekniseksi. Kuitenkin ihan ajettavaa, vaikka vauhtia hidasti oma ajatukseni renkaiden kestävyydestä. Yritin ylivaroivaisesti suojella renkaita teräviltä kiviltä. Kivikkoa jatkui aina Deavkkehanjohkalle saakka. Mönkkäriura meni yli virranniskalta. Vettä olisi polviin asti ja kartalla oli yläjuoksulla kapeampi paikka. Lisäksi olimme nähneet aikaisemmin uran kääntyvän länteen, joten ajatus oli päästä kuivin jaloin yli hieman ylempää. Sivu-ura osoittautui vain pieneksi kosteikon ohitukseksi ja se palasi takaisin runko-uraan. Lisäksi yläjuoksulla virta oli sen verran kova, että päädyimme palata takaisin varsinaiseen ylityskohtaan. Päässä oli ajatus, että niin kyllähän se Lapinmies ja nainen tietää mistä paras ylityskohta löytyy. Ei muuta kuin kengät kaulaan ja kahlaamaan. Näitä jokiylityksiä sitten riittikin, kaikkiaan viisi sellaista, jossa vettä oli enemmän kuin sääreen. Se luonnollisesti hidasti etenemistä ja autokuskille oli laitettava neljän tunnin ajon jälkeen uusi viesti: ”Nyt etenee hitaasti, menee vielä ja kohta pysähdytään syömään!” Alkuperäinen suunnitelma oli pysähtyä Latnajavrelle noin puolen välin krouviin, mutta hidastunut eteneminen ja nälkä pysäyttivät meidät tauolle Gaskkamus Lavnnosjavren rannoille. Reitti Gurtejavrelta Latnajavrelle oli leppoisaa ja nopeaa kukkulamaastoa. Gurtejavren rannalla oli pari hauskaa asumusta ja vastaan tuli myös yksi iloinen mönkijäkuski. Matkaa oli taitettu rapiat 30 km ja mieleen hiipi ajatus, että tämä taitaakin olla vähän vaativampi reitti. Latnajavressa tuikkineet raudut saivat meidät kuitenkin tarttumaan vapoihin. Ensimmäinen nätti kala tarttuikin eka heitoilla ja kalastusta olisi jatkettu pidempää, mutta tuhti määrä pieniä ystäviä ja ajatus loppumatkasta pakotti meidät jatkamaan. Päivä oli jo kääntynyt iltapäivään! Lavnnosjavrien jälkeen reitti häviää hetkeksi, mutta jatkuu pian Latnaluobbalan rannalla noin 500 metrin jälkeen. Uratontakin pohjaa pystyi hyvin läskeillä polkea. Latnajavren reunat ovat vaihtelevaa maastoa ja sen jälkeen edessä on työläähkö nousu Mattemusalaksen rinteille. Täällä reitti yhtyy siihen ns. itäiseen pääreittiin. Olimme kulkeneet muutama vuosi takaperin alueella Ifjordin tieltä käsin ja muistikuvamme oli, että loppu 15-20 km olisi maastoautoilla ajettavaa hyvää leveää baanaa. Väli Latnajavrelta oli kuitenkin yllättävän hidasta ja teknistä ylämäkeä. Pysähtelimme väliajoin ja totesimme, että nyt kilometrit etenevät kohtuu hitaasti ja linnuntietäkin matkaa olisi edessä se 30 km. Tämä menisi iltaan ja siitä piti myös kuskiamme varoittaa jälleen viestillä: "Loppusuora vielä joku 20 km, toivottavasti pian selvitään ja nähdään!". Puhelimet toimivat ylängöillä hyvin. Ensimmäiset maastoautot ja leirit tulivat lopulta vastaan Lodejavren rannalta, jossa reitti myös hieman leveni. Emme huomanneet Gurrojavren itäpuolelle eroavaa reittiä, jonne meidän piti alun perin suunnata. Jatkoimme siis tätä leventynyttä ”tieuraa” pitkin. Matkalla oli useita nousuja ja lopun 3-4 km pitkä lasku kohti parkkipaikkaa. Edessä oli vielä parin kilometrin tiepätkä ennen leiripaikkaamme. Parkkiksella norjalaismies kyseli, että mistä pojat ovat tulossa. Kerroin, että Sirbmasta ja matkaa on vielä jäljellä. Kommentti oli rohkaiseva: "Det är ganska lång!" Meistä se tuntui kyllä paljon enemmältä kuin "ganska". Kylläpä olikin hieno tunne nähdä asuntoauto Stuorrajohkan rannalla! Tuossa kohdin tuntui, että olipa kova lenkki. Olimme varautuneet kevyempään lenkkiin kuin aikaisemmin Kaldoaivissa, mutta kyllä tuo ainakin meille oli selkeästi kovempi otatus. Kokonaismatkaa tuli 74 km ja pyöräilyaikaa meni about 9 tuntia. Näin jälkikäteen voisi kuitenkin sanoa, että olipa hieno lenkki! Ensi vuonna sitten taas jonnekin toisaalle tunturiin pyörien kera! Jukka Lehto ja Antti Huttunen Reitin jälki ladattavissa Jälki.fi -palvelussa http://jälki.fi/reitit/ifjordfjellet Kuvia reissulta Reitti kartalla Teksti, kuvat ja kartta: Jukka Lehto
2 Comments
|
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|