Kesän jälkeen on taas aika nauttia lyhyestä, mutta värikkäästä ruskasta. Ruskasta saisi kirjoitettua vaikka minkälaisia runoja, mutta sen sijaan katsastan kuluneeseen kesään Utsjoella maastopyöräilyn osalta. Varmaan jokainen on huomannut, että muutaman vuoden sisällä maastopyöräily on kasvattanut kovasti suosiotaan ympäri Suomea. Tämä on näkynyt myös Utsjoella ja jokaisella pohjoisen reissullani olen nähnyt useampia maastopyöräilijöitä - lähinnä kylällä tai autoilemassa kohti maastopyöräreittejä, mutta pari myös maastossa. Saamani viestit reiteistä ovat olleet pääasiassa myönteisiä, mutta on niitäkin, joiden mieleen reitit ovat liian kivikkoisia ja reiteillä joutuu kierrellä hyvää ajolinjaa etsiessä. Mutta eikös se kuulu asiaan ja ajokokemuksen karttuessa reititkin tasoittuvat...? Paikallisten kanssa käymissäni keskusteluissa puheenaihe siirtyy usein maastopyöräilyyn ja hekin ovat kertoneet pyöräilijöiden määrän lisäntyneen aiempiin vuosiin verrattuna. Keskusteluiden perusteella olen havainnut, että suhtautuminen maastopyöräilyyn ja maastopyöräilijöihin on nykyään paljon positiivisempaa kuin esimerkiksi vielä viisi vuotta sitten. Ei maastopyöräilyä varsinaisesti ole vastustettu, mutta ehkä kuitenkin hieman oudoksuttu. Positiivista mielestäni on se, että yhtään negatiivista kommenttia ei minulle ole kuulunut maastopyöräilijöiden toiminnasta, vaikka olenkin ollut tekemisissä niin matkailualan kuin poronhoidonkin parissa työskentelevien henkilöiden kanssa. Maastopyöräilyn tuomiin mahdollisuuksiin on sen sijaan hiljalleen herätty Utsjoella - ei vielä riittävästi, mutta hiljalleen. Parilla yrityksellä on jo nyt maastopyöriä vuokralla ja ensi kesänä ainakin pari yritystä tarjoaa ohjattuja maastopyöräretkiä tuntureille. Ehkä tulevaisuudessa myös muut yritykset havahtuvat tarjoamaan räätälöityjä palveluja maastopyöräilijöiden tarpeisiin. Benchmarkkaus jostain muualta voisi olla kova sana. Tällä hetkellä Utsjoen kesämatkailua hallitsee Teno ja kalastus. Siihen on panostettu ja nojauduttu jo vuosikymmeniä, mutta samalla unohdettu tarkastella muita alueen suomia mahdollisuuksia, joita esimerkiksi maastopyöräily voisi tarjota. Teno360-maastopyöräreitistö oli pieni kädenojennus ja avaus kunnalta, mutta monet tarpeelliset asiat jäivät toteuttamatta, jolloin reitistöstä olisi saatu oikeasti hyvä ja matkailijoita palveleva kokonaisuus. Tarpeellisin asia, joka em. hankkeessa jäi toteuttamatta oli niinkin itsestään selvä asia kuin opastukset reiteille. En tiedä, ketä oikeasti olisi haitannut, jos vaikkapa Mieraslompolon mastolle menevän tien risteyksessä olisi pieni kyltti ja opaste reitille. Tähän asiaan olen törmännyt viimeisten vuosien aikana useamman kerran, että matkailijan on täytynyt arvailla, onkohan hän oikeassa paikassa reitille mennessään. Kokemuksesta tiedän, että on turhauttavaa olla epätietoinen tällaisissa tilanteissa. Maastossa merkintöjä ei välttämättä tarvitse olla, jos oletuksena on, että reittejä kulkevalla on gps-laite tai/ja kartta sekä taito käyttää niitä. Jos tilanne muutama vuosi sitten oli sellainen, että opasteiden toteuttaminen oli mahdotonta, niin mielestäni asiaa tulisi tarkastella uudelleen, koska maastopyörämatkailun vaikutukset ovat jo näkyvissä kunnassa ja tulevina kesinä varmasti riittää maastopyöräilijöitä myös Utsjoelle. On myös muita kehittämiskohteita, jotka palvelisivat niin maastopyöräilijöitä kuin paikallista väestöä ja muita alueella liikkuvia. Panostukset eivät ole valtavia, mutta niistä saatava hyöty sitäkin parempi. Ehkä se maastopyöräilijä ei sittenkään ole mörkö, joka roskaa ja häiritsee elinkeinoja. Ja sitten ruskakuvia kuluneelta viikolta. Ensimmäinen kuvasarja on Junttijoen seudulta ja Kuoppilasjärven reitin varrelta. Kävin etsimässä uusia polkuja ja löysinkin pari kilometriä uutta ajettavaa, mutta sitten polku loppui ja jouduin kulkemaan pari kilometriä avontunturissa ilman reittiä, kun en viitsinyt palata takaisin samaa uraa. Mustikat olivat kuitenkin erinomaisia, jos jotain positiivista kyseisen polun varrelta pitäisi keksiä. Toinen kuvasarja on Pulmankijärven seudulta, jossa kävin ajamassa Gaskkamus Skáidejärvelle päin menevää maastouraa. Samalla ihastelin Gálddasjoen laakson ja Pulmankijärven sanduria. Kyseinen reitti soveltuu hyvin maastopyöräilyyn. Alun nousu on hieman jyrkkä ja reitin varrella on muutama pieni kosteampi jänkä, mutta muuten mönkijäuraa on helppo ajaa. Suuntaansa ajettavaa on noin kahdeksan (8) kilometriä. Kulunut ura loppuu pienen lammen rannalla olevalle laavukehikolle. Lammelta jatkuu myös heikommin erottuva ura kohti Gaskkamus Skáidejärveä, mutta tämä ura kuitenkin katoaa vajaan kilometrin jälkeen. Kolmas ja viimeinen kuvasarja on kävelyretkiltä tuntureilla. Mukana menossa myös kaksi kappaletta parsonrussellinterrierejä.
2 Comments
|
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|