Kuluneena talvena pyöräilykelit tunturissa eivät ole juurikaan suosineet. Lunta on satanut usein ja tuuli on tuiskuttanut reitit umpeen, jolloin ne eivät ole päässeet kunnolla kovettumaan. Pääsiäisenä (14.-16.4.2017) ilmat olivat suosiolliset ulkoiluun ja läskipyöräilemässä tulikin käytyä joka päivä. Torstaina 13.4. kävin illalla katsomassa palaneen Utsjoen luontotuvan jäännöksiä ja ihmettelemässä moottorikelkkareittien kuntoa Utsjoen Pikku-Ailikkaalla. Perjantaina lähdin aamupäivästä kokeilemaan, pääsisinkö käymään Kuoppilasjärvellä saakka. Nousin tunturiin Alaseitikosta ja kelkkareitti vaikutti kohtalaisen hyvältä. Pääsin ajamalla mäet, jotka aikaisemmin talvella olivat niin pehmeitä, että ne joutui taluttamaan ylös. Kauempana tunturissa reitti kuitenkin alkoi menemään pehmeämpään suuntaan ja Ávzegeasoaivin itärinteellä oli jo niin pehmeää, että jouduin talutuspuuhiin. Tämä kohta on aina pehmeä, joten ajattelin reitin paranevat tunturin länsipuolella, kuten yleensä ennenkin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan reitti oli edelleen liian pehmeä ajettavaksi. Päätin kuitenkin jatkaa matkaa taluttamalla. En laskeutunut Kuoppilasjärvelle, vaan lähdin järven itäpuolella menevää matkailuyrityksen merkkaamaa kelkkareittiä kohti Roavvoaivia. Olin ajatellut, että tätä reittiä on kuljettu niin paljon, että se varmasti kantaisi, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Jouduin edelleen pääasiassa taluttamaan pyörää, mutta välillä myös pystyin ajamaan muutamia satoja metrejä. Vasta Oadasangielaksen jälkeen reittiä pystyi taas kunnolla ajamaan, joten talutusta vaativalle osuudelle tuli mittaa kymmenisen kilometriä, josta yhteensä muutaman kilometrin pystyi ajamaan. Ilma oli kuitenkin niin hieno, että pyörän taluttaminen upottavassa lumessa keskellä tunturierämaata ei harmittanut. Matkaa reissulle tuli muutamia kilometrejä yli 30 km. Seuraavana päivänä kävin Annivaarassa hiihtämässä muutaman tunnin ja illalla vielä läskipyöräilessä tunturissa. Nousin tunturiin Gálgojohkan kohdalta ja ajoin Johtalanvárrin kautta Guronávziin, jossa menevää kelkkareittiä laskeuduin Tenotielle. Guronávzi on siis syvä kuru Utsjoen kylän länsipuolella. Kelkkareitti kantoi kohtalaisen hyvin ja vain muutamia lyhyitä kohtia jouduin taluttamaan pyörää. Sunnuntaina kävin vielä läskipyöräilemässä ympäriinsä, kuten Tenon jäällä ja Ailikkaalla. Alla on kuvia reissuista. Kävin myös autoillen katsomassa Norjan puolella Levajoella ollutta lumivyöryä, josta myös pari kuvaa.
0 Comments
Leave a Reply. |
Tekijä
Utsjoelta kotoisin oleva maastopyöräilyn harrastaja. Vähän tarkempi esittely tämän blogin ensimmäisessä postauksessa. Arkisto
July 2019
|